OIVA-hankkeessa kehitettiin oppilaitoksen ja nuorisotyön yhteistä mallia, jonka yhtenä toimintatapana olivat käytäväkeskustelut. Siinä nuoria kohdataan käytävillä tasavertaisena kanssaihmisenä, mikä on ensiarvoisen tärkeää aikuisuuden kynnyksellä taiteilevalle nuorelle. Kohtaamiset luovat turvallisuuden tuntua ja tietoisuutta siitä, että koulussa työskentelee ihmisiä, jotka ovat nuoren puolella. Kohtaamisissa ei ole kyse suoranaisesti opiskeluun liittyvistä asioista, vaan yleisellä tasolla kiinnostus siitä, mitä nuorille oikeasti kuuluu. Nuorisotyöntekijöillä on aikaa keskusteluille ja he toimivat tarvittaessa nuoren äänenä vahvan aikuisen roolissa.
OIVA-hankkeessa kohtaamiset toteutuvat tahattomasti, mutta myös suunnitellusti. Käytäville lähdetään kiertämään varsinkin taukojen aikana, jolloin nuoret ovat liikkeellä. ”Mitä kuuluu?” -kysymykseen nuoret vastaavat sekä lyhyesti että pidemmin tarinoiden sen hetkisistä ajatuksista ja tuntemuksista. Kysymys usein rohkaisee nuorta avaamaan keskustelua mahdollisista ongelmistaan, joihin voidaan vastata välittömästi.
Oppituntien aikana kierretään pajoilla kyselemässä kuulumisia niin nuorilta, kuin opettajiltakin. Pajoilla on mahdollista huomioida erilaisten ryhmien toimivuutta ja ilmapiiriä. Opettajakunta on tyytyväinen näkyvyyteen pajoilla, koska samalla on mahdollisuus käydä yhdessä läpi, mitä kyseiselle ryhmälle kuuluu. Näkyvyys pajoilla ja käytävillä tekee nuorisotyöntekijän tutuksi kasvoksi ja näin ollen helposti lähestyttäväksi, niin nuorille kuin henkilöstöllekin.